”Olen vain maisteri” – Osa 2

Positiivinen tulkinta: Pilven hopeareunus piilee siinä, että tekstin ensimmäisessä osassa mainittu lause sisälsi myös paljon viisautta. ”Älä oleta, että tiedän kaikkea..” Loistava huomio. Kyseessä oli kuitenkin selvästi terävä ja älykäs, koulutettu henkilö, jolla ei ollut ongelmia pysyä asiassani perässä, niin silti hän ei ollut ylpistynyt jo olemassa olevasta tiedostaan. Opittavaa riittää vielä. Tämä on aivan keskeinen asia, joka kaikkien esimiesten, johtajien ja poliitikoiden tulisi tunnustaa ja hyväksyä: ”en tiedä kaikkea”.

Lauseeseen sisältyy siis samalla myös ajatus jatkuvasta kehityksestä ja elinikäisen oppimisen teemasta. Joskus jumitumme työ- tai kotielämässä tilanteeseen, jossa asiat ja ideat kiertävät ympyrää ja vanhoja ongelmia ratkotaan vanhoilla ratkaisuilla. Se, että emme tiedä vielä kaikkea rohkaisee katsomaan asioita vähemmän rajoittunein silmin ja tutkimaan maailmaa uusista näkökulmista. Joskus kannattaa lähteä tuulettumaan ja etsiä uusia ideoita ja ajatuksia muualta. Vähintään kannattaa aina silloin tällöin avata ikkuna ja päästää raikkaita uusia tuulia sisään, vaikka ne hetkeksi lennättäisivätkin siistit paperipinot lattialle.

Joku viisas joskus sanoi: ”Jos huomaat olevasi huoneen fiksuin, olet ollut liian kauan samassa huoneessa”. Toisin sanoen, niin kauan kuin opimme työpaikallamme uutta ja saamme pyytää muilta neuvoa, olemme paikassa, missä kehitystä voi tapahtua. Aina voimme oppia uutta.

Hyvä on siis muistaa, että vaikka olisit käynyt kouluja kaksi vuosikymmentä ja työskennellyt fiksuimpien ihmisten kanssa koko elämäsi, silti saattaa olla, että kulman takaa kävelee idea tai ajatus, mikä muuttaa koko ajatusmaailmasi.

Jo Sokrates sanaili aikoinaan siitä, että hän ei tiedä mitään, mutta ainakin tietää sen, ettei tiedä. Jos pystyy hyväksymään oman tietämättömyytensä, pystyy myös avaamaan ovet uuden oppimiselle, muutokselle ja kehitykselle. On hyödytöntä olla tohtori tai maisteri, jos elää siinä luulossa, että nykyinen oma tietotaso riittää tulevaisuudessa edes maitokassalla.

—
Kirjoittaja Jussi Leinonen on työhyvinvoinnin henkisen puolen tutkija ja konsultti sekä tarinankertoja ja filosofiseen pohdiskeluun taipuva innostuja, jonka mielenkiinnon kohteet vaihtelevat kaaosteoriasta jalkapalloon.