“Olen vain maisteri” – Osa 1

Olin jokin aika sitten pitämässä presentaatiota asiakkaalla ja selitin muutamia vaikeitakin asioita liittyen monimuuttujamenetelmiin ja niiden käyttöön työhyvinvoinnin tutkimuksessa. Kesken presentaation asiakas totesi, että ”älä oleta, että tiedän ja ymmärrän kaiken tästä, olen vain joku köykäinen maisteri”. Tämä lause oli selvästi hieman pilke silmäkulmassa heitetty ja hieman naurahdimme siihen päälle. Jostakin syystä lause jäi kaikumaan päässäni.

Jälkeenpäin asiaa pohdiskellessani huomasin, että lauseesta voi löytää kaksi tulkintaa, positiivisen ja negatiivisen, mitkä molemmat voivat opettaa meille paljon itsestämme, motivaatiostamme ja ajattelutavastamme.

Negatiivinen tulkinta: Suomessa koulutustaso on maailman parasta luokkaa monilla mittareilla. Täysin poikkeuksellisesti tämä koulutus on myös ilmaista alusta loppuun; jos riittää halua ja paukkuja opiskella tohtoriksi, niin siitä vaan, tie on auki ja viulut kuittaa yhteiskunta. Tämä on totta kai monessa mielessä fantastista, mutta siinä myös piilee vaara, joka ehkä kiteytyy kuulemaani lauseeseen: ”…olen vain joku köykäinen maisteri”. Köykäinen maisteri!? Maisteriksi päästäkseen yksilö on käynyt kouluja keskiarvolta noin 18 vuotta elämästään (ehkä enemmänkin riippuen valitusta polusta), selvittänyt erilaiset koulujen päättökokeet, pääsykokeet, suorittanut harjoitteluja, kirjoittanut kandidaatin tutkielman ja kuorruttanut kakun vielä omaan tutkimukseen perustuvalla pro gradu –työllä. Missä vaiheessa tämän tien kulkenut henkilö voi ajautua siihen, että vaatimattomasti alentaa itseään ”vain maisteriksi”?

Luulenpa, että yhteiskuntamme on ajanut meitä tähän. Suomessa ilmainen kouluttautuminen on ohjannut meitä siihen, että yliopistoon meneminen on aina hyvä vaihtoehto. Yliopisto-opinnot ei ole enää siis mikään ”wow”-efektiä synnyttävä tekijä, vain hieman korkeammalla oleva normaali. Tästä syystä maisterin tutkinto on kärsinyt inflaatiota, mitä se ei kuitenkaan vähääkään ansaitse! Vaikka tohtoreitakin on jo suomenniemellä suuri määrä, tämän ei tulisi alentaa maisteria ”vain maisteriksi”. Maisteri on kuitenkin samalla tavoin jo osoittanut olevansa tarpeeksi kyvykäs akateemisin meriitein, tohtorit ovat lisäksi halunneet jalostaa tiettyä osaamistaan pidemmälle.

Mutta miten on käytännön laita? Mielestäni myös maisterin (niin kuin tohtorinkin) koulutukset antavat enemmän kuin riittävät eväät käytännön tekemiseen kuten esim. johtajan tai esimiehen tehtäviin. Se, että ymmärryksen tai oman osaamisen taustana käytetään pelkästään oman tutkinnon arvoa, on jäykkä näkemys. Tänä taloudellisena ja yhteiskunnallisena aikana tekijöitä kaivataan enemmän kuin puhujia, joten mikä tahansa akateeminen arvonimi onkaan, niin valmiudet käytännön tekemiseen painavat vaakakupissa vähintään yhtä paljon. Vaikka siis yksilö saattaa kokea omien koulumaailman suoritustensa laimentumista, niin siihen ei ole syytä. Rinta röyheäksi, et ole ”vain maisteri”, olet ”the maisteri”!