Satu tunneälystä, Osa 2

Sadut sisältävät usein tiettyjä suoraviivaistuksia ja hassuuksia, toivottavasti ne eivät haittaa teitä liiaksi. Tämä teksti on jatkoa ensimmäisen osan sadulle, olkaa hyvät:

—-

Hetken matkaa taitettuaan he törmäsivät velhoon, joka istui pöydän ääressä. Tunneäly ja Älykkyysosamäärä alkoivat olla nälkäisiä pitkän matkan taivaltamisesta. Velho sanoi kaksikolle ”Minulle on teille ehdotus. Istukaa tämän pöydän ääreen ja tarjoan teille herkullisen keksin. Saatte syödä keksin vaikka heti, jos haluatte. Jos kuitenkin jaksatte odottaa 15 minuuttia, taion odottajalle toisen keksin.” Velho pyöräytti taikasauvaansa ja Tunneälyn ja Älykkyysosamäärän eteen pöydälle ilmestyi kummallekin yksi keksi. Velho katosi kuin maan nielemänä. Älykkyysosamäärä haukahti tyytyväisenä ja hotkaisi keksin välittömästi suuhunsa. Tunneäly katsoi keksiä ensin pitkään, laittoi sitten kätensä puuskaan ja alkoi odottaa.

Minuutit matelivat ja nälkä oli Tunneälyllä kova. Älykkyysosamäärä tivasi vieressä, että ”mikset sinä nyt hölmö syö sitä keksiä ja jatketaan matkaa?!”. Tunneäly jatkoi hiljaa keksin tuijottamista. Viimein vartti oli kulunut ja Velho ilmestyi paikalle pienen poksahduksen siivittämänä. ”Olet läpäissyt testin, oi älykäs ystäväni”, Velho aloitti. ”Siitä palkinnoksi tarjoan sinulle nämä kaksi herkullista keksiä.” Velho napautti keksiä ja se muuttui kahdeksi. Tunneäly söi toisen keksin hyvällä halulla ja kääri toisen liinaan matkaa varten. Tunneäly kumarsi Velholle ja lähti jatkamaan matkaa eteenpäin Älykkyysosamäärän kanssa. Hetken päästä kaksikolle oli taas nälkä ja Älykkyysosamäärä alkoi mankua palaa Tunneälyn keksistä. ”Olisiko ollut järkevää odottaa Velhon pyytämä aika ja kestää nälkää hetki lisää, niin meillä olisi molemmilla vielä keksi jäljellä?”, kysyi Tunneäly. ”No niin niin, mutta ei se ollut sillä hetkellä hyvä idea kun oli kova nälkä!”, Älykkyysosamäärä intti. ”Niimpä”, sanoi Tunneäly ja mursi keksinsä kahtia ojentaen toisen palasen nälkäiselle kaverilleen. Älykkyysosamäärä otti keksin ilosta säteillen ja ajatteli, että kyllä tuo Tunneäly kuitenkin taitaa olla reilu kaveri.

Tunneäly ja Älykkyysosamäärä saapuivat päämääränään olevan linnan porteille. Linnan portteja vartioivat kivestä tehdyt valtavat sotilaat, miekat ja peitset tanassa. Sotilaiden takana, linnan portin yläpuolella, oli isolla kirjoitettu plakaatti: ”Tästä saavat käydä läpi vain todellisen älykkyyden mestarit”. Älykkyysosamäärä pullisti itsensä ja sanoi Tunneälylle: ”Katsopa kun minä näytän sinulle älykkyyden mallia!” Hän käveli sotilaiden eteen ja alkoi luetella ”Piin likiarvo on 3,14159. Olen ratkaissut rubikinkuution 15 sekunnissa. Jordanian pääkaupunki on Amman. Dollarin kurssi euroon nähden on tänään 0,911..” Ja niin edelleen Älykkyysosamäärä jatkoi tietojensa esittelyä, mutta sotilaat eivät hievahtaneetkaan paikaltaan. Älykkyysosamäärä kimpaantui tästä ja kovensi tahtiaan nostaen samalla ääntään: ”Kissat eivät maista makeaa. Merkurius on aurinkokuntamme pienin planeetta. Valon nopeus on  299 792 458 m/s..” Älykkyysosamäärä jatkoi niin pitkään, että hän oli aivan hengästynyt ja ääni käheänä, mutta sotilaat eivät vain hievahtaneet. Älykkyysosamäärä lysähti maahan, jolloin Tunneäly asteli päättäväisesti kaverinsa viereen ja auttoi hänet takaisin pystyyn.

Tunneäly lähestyi sotilaita ottaen lakin päästään. ”Arvon sotilaat. Minä ja ystäväni olemme toimittamassa tärkeää tehtävää ja meille olisi todella tärkeä päästä sisälle linnaan. Olemme taivaltaneet pitkän matkan ja olemme hyvin väsyneitä. Uskon, että teitä pelottaa päästää sisään ketä tahansa, mutta lupaan meidän olevan kilttejä ja fiksuja vieraita. Jos ette päästä meitä sisään, niin joudumme palaamaan pettyneinä ja murheellisina takaisin.” Tunneäly sanoi näin, otti sitten vielä viisi askelta eteenpäin aivan suurimman sotilaan viereen.. ja halasi sotilasta. Kolinan ja kiven murskeen saattelemana sotilaat alkoivat liikkua ja muodostaa hitaasti kulkukäytävää sisälle linnaan. ”Saatte kulkea, oi älykkäät ystäväni”, sanoi suurin sotilas.

”Miten sinä tuon osasit tehdä!?”, kysyi Älykkyysosamäärä suu apposen avoinna hämmästyksestä. ”En tiedä, se vain tuntui oikealta”, vastasi Tunneäly. ”Et sinä taidakaan olla ihan nolla tyyppi. Ilman sinua en olisi selvinnyt tästä matkasta”, sanoi Älykkyyosamäärä. Tunneäly hymyili aurinkoisesti ja vastasi: ”Kyllä sinustakin on minulle ollut paljon hyötyä. En pelkää yhtään seurassasi ja sinulla on ominaisuuksia tietoa, mitä tarvitsemme varmasti paluumatkallamme.” Tunneäly ja Älykkyysosamäärä syleilivät toisiaan ja jatkoivat matkaa sisälle linnaan rinta rinnan. Siitä eteenpäin he olivat hyvät ystävykset.

Sen pituinen se.