Satu tunneälystä, Osa 1

Jos tässä blogissa on tähän asti edes yritetty pitää jonkinlaista linjaa kirjoitusten suhteen, niin nyt se viimeistään unohdetaan ja mennään taas jonnekin aivan muualle, kuin aiemmin.. Hetkeksi asiaan: Olemme käyneet Viktorin kanssa valmentamassa organisaatioissa tunneälykästä esimiesviestintää ja pyrkineet tätä kautta parantamaan ja lisäämään kommunikaatiotaitoja työyhteisöissä. Valmennukset ovat olleet erittäin antoisia ja onkin ollut hieno huomata, että vaikka aihe on suurimmalle osalle jo ennestään tuttu, niin voimme tuoda siihen uusia näkökulmia ja vähintäänkin vahvistaa kenties jo unohtuneita muistoja ja parhaita käytänteitä. Jotain uuttakin osallistujat aina silloin tällöin kertovat oppivansa..

Eräänä aamuna tässä lähiaikoina tuumailin sitä, että kyllä tarinat ovat kuitenkin aina mukavia ja ihminen muistaa hyvän tarinan huomattavasti paremmin ja helpommin, kuin vaikka laserintarkan 10 kohdan listan. Tarinoiden kauttahan tieto on levinnyt jo heimoajoilta asti, kauan ennen powerpointeja.. Olemme siis niin sanottua tarina-rotua. Tästä ajatuksesta inspiroituneena aloin siltä istumalta kirjoittaa tuntemaani tunneälyn teoreettista sisältöä tarinan, tai oikeammin sadun muotoon. Tästä alta pääsette uppoutumaan sadun ensimmäiseen osaan. Jos joku teistä kokee tarpeelliseksi kertoa satua eteenpäin tai lainata omiin tarkoituksiinsa, niin olkaa oikein mielellään hyviä, se on sitä varten kirjoitettu!

—

Olipa kerran kaksi otusta, joiden nimi oli Älykkyysosamäärä ja Tunneäly. Älykkyysosamäärä oli iso, vahva ja järkähtämätön ja kaikki kunnioittivat häntä. Tunneäly puolestaan oli hieman heiveröinen ja pieni verrattuna Älykkyysosamäärään ja usein Tunneälyä tuupittiinkin pois tieltä ja syrjään.

Eräänä päivänä Tunneäly ja Älykkyysosamäärä lähtivät yhdessä matkalle, vaikka Älykkyysosamäärä ei pitänyt kovin paljon Tunneälystä ja olisi mielellään reissannut yksinään. Tunneäly oli kovin herkkä ja tunteellinen, eikä lähellekään yhtä vahva ja iso jässikkä, kuin Älykkyysosamäärä. Tunneäly koki silti miellyttävänä matkustaa ison ja määrätietoisen Älykkyysosamäärän kanssa.

Matkallaan kaksikko kohtasi ensin kaksi riitelevää jänistä. ”Sinä olet tyhmä!” –”Ei kun sinä olet tyhmä”. ”Itselläsi on liian isot korvat” -”Sinunpa jalkasi ovat aivan luonnottoman suuret”, jänikset torailivat. Älykkyysosamäärä riensi paikalle ja päätti puuttua riitaan ja jyrähti: ”Te olette molemmat jäniksiä ja teillä on suuret korvat ja jalat luonnostaan. LOPETTAKAA!”, ja jänikset vaikenivat ja jähmettyivät saman tien. Älykkyysosamäärä jatkoi tyytyväisenä matkaansa, mutta heti kun hän oli kuulomatkan päässä, jänikset jatkoivat torailuaan ja toistensa sättimistä. Nyt Tunneäly saapui paikalle ja ihmetteli kahden jäniksen riitaa. ”Anteeksi, että keskeytän arvon jänikset. Mutta mistä te riitelette?”, Tunneäly kysyi. ”Tuo on aivan idiootti ja sillä on liian isot korvat”- ”Tuopas on aivan älykääpiö ja sillä on liian isot jalat”, jänikset puuskaisivat yhteen ääneen. ”Minusta tuntuu pahalta kuunnella kahden noin kauniin jäniksen riitelyä”, sanoi Tunneäly. ”Sitä paitsi, jos teitä tarkkaan katson, niin teillä molemmilla on oikein nätit korvat ja jalat. Miltä sinusta tuntuu Jänö, että hän haukkuu jalkojasi?”, Tunneäly kysyi. ”No ei se kovin hyvältä tunnu, minua on aina kiusattu jalkojeni koon takia. Haluisin olla vain normaalijalkainen, niin kuin muutkin jänikset. Harmittaa kovasti.”, Jänö vastasi. ”Entä miltä sinusta tuntuu, kun korviasi kokoa haukutaan?”, kysyi Tunneäly toiselta Jänöltä. ”Minua on puputarhasta asti kutsuttu Dumbo-jänoksi, enkä pidä siitä yhtään, en sitten yhtään”, Jänö mutisi allapäin. ”Huomaatteko? Kumpikin teistä on huomaamattaan aiheuttanut pahaa mieltä toiselle kysymättä tai pohtimatta miltä teistä itsestä tai toisesta tuntuu. Mitäpä jos huomioisitte toisenne, paiskaisitte tassua ja lopettaisitte riitelyn? Olette molemmat oikein sopivia Jänöjä”, Tunneäly sanoi hymyillen. Jänöt katsoivat toisiaan ja paiskasivat tassua hymyillen. ”Minä olen oikeasti ollut hieman kateellinen sinun hienoista jaloistasi..” –”Minäkin olen ihaillut sinun isoja ja kauniita korviasi jo pitkään..” Jänikset sanoivat toisilleen. Tunneäly lähti hyvillä mielin hölköttelemään edellä olevan Älykkyysosamäärän perään.

”Hah, kyllä ne vain jäniksetkin järkeä totteli! Huomasitko, miten laitoin ne jänöt kuriin ja järjestykseen?”, kysyi Älykkysosamäärä polleana. ”Niimpä”, totesi Tunneäly ja kaksikko jatkoi taivallusta rinta rinnan.

Satu jatkuu seuraavassa tekstissä…