Kyllä <em>ei</em> on hyvä!

Tuomas Kyrön kirjoittamaa uusinta Mielensäpahoittajaa lukiessani mietin, että päähahmon päivittelyt ovat monessa kohtaa todella realistisesti naulankantaan osuvia ja silti kaikessa yrmeydessään sydäntälämmittäviä ja hymyilyttäviä. Huomion arvoista on kuitenkin maailmankatsomus, puheenparsi ja ajatuksenjuoksu, jossa jokainen lause aloitetaan kyllä-sanalla, vaikka heti seuraava sana olisikin ei ja sitä seuraisi kielteinen lause. ”Kyllä ei ole hyvä tehdä liikaa töitä tai ihmisen nuppi himmenee täysin.”

Tarinan päähenkilön elämänkatsomus onkin monessa kohtaa hyvin ei-lähtöinen ja monessa paikassa pieni positiivisuus ja tarkoin valittu kyllä (sanan vilpittömässä merkityksessä) parantaisivat päähenkilön arkea parempaan päin.

Positiivisuus, ennakkoluulottomuus ja ratkaisukeskeisyys ovat erinomaisia työkaluja nykypäivän työelämässä. Itseapu-kirjat ja elämäntaidon oppaat ylistävät positiivisuuden voimaa ja sitä, kuinka haasteiden syleily ja ongelmien hyväksyminen auttamat meitä uudelle ja rikkaammalle elämänpolulle. Olen monessa kohtaa erittäin samaa mieltä.

Todella tervettä olisi positiivisuudesta huolimatta myös muistaa ei-sanan voima. Kun on löytänyt positiivisen vireensä ja katsoo maailmaa duurivoittoisesti, saattaa huomata olevansa tilanteessa, jossa jatkuva kyllä-ajattelu on ajanut siihen tilanteeseen, että muiden miellyttäminen ja jatkuva muista lähtöisin olevien asioiden touhuaminen vievät kaiken ajan. Tällöin on hyvä ottaa esiin ei ja kieltäytyminen omasta valintojen valikosta.

Ei yhdistetään usein negatiiviseen elämänasenteeseen, tylsyyteen, kieltäytymiseen, haluttomuuteenja pessimistisyyteen. Mutta tosiasiassa ei voi olla se asia, minkä kautta voi löytää uuden suunnan. Noin viisi vuotta sitten minä itse olin miellyttäjä ja yltiöpositiivinen touhuaja, (olen sitä paljon edelleen). Olin mukana monessa; minulla oli kolme työpaikkaa ja pelasin tosissani jalkapalloa (treenit 5 kertaa viikossa). Olin aina kavereiden muuttotalkoissa mukana ja kävin tekemässä työkaverin vuoron, jos hän ei itse päässyt. ”Jos jotain on luvattu, niin se tehdään”, oli ja on edelleen ajattelumallini. Ainoa harmi tuolloin oli, että tuli positiivisuuden kierteessä luvattua vähän liikoja. Huomaamattani tein tuolloin enemmän muiden asioita ja muiden toiveesta, kuin itse haluamiani asioita omasta toiveestani. Tämä ajaa ihmisen siihen, että oma minuus ja tahto eivät kehity ja pienienkin päätöksien tekeminen itse tulee hyvin vaikeiksi.

Noin viisi vuotta sitten meillä oli yhden silloisen työpaikkani koulutuspäivä, jossa tiimimme viimeisenä osiona oli elämäntaidonvalmentajan pitämä kaksituntinen sessio. Yhtenä aiheena tuolloin oli ei-sanan voima ja sen harjoittelu. Kävimme läpi eihin liittyviä asioita ja olin kuin lekalla päähän lyöty. ”Juuri nämä asiat ovat niitä, joita minä en hallitse!”, ajattelin. Olin kyvytön sanomaan ei, koska kaipasin hyväksyntää läheisiltäni ja ystäviltäni. Uskoin, että ei vastaus johonkin pyyntöön saisi heidän ajattelemaan pahaa minusta ja pitämään minusta vähemmän. Ehkä alitajuisesti uskoin, että ei johtaisi siihen, että minulle ei enää soiteltaisi tai kutsuttaisi kaverin luo. Tuossa kaksituntisessa sessiossa Helsinkiläisen toimistotalon aulassa sain uuden taidon tai ainakin idean siitä: kyvyn sanoa ei ilman, että tuntisin siitä huonoa omaatuntoa.

Ei:n käytön ei ole pakko olla negatiivisuutta. Ei voi asettaa rajoja; ”En aio tehdä töitä enää kotona työpäivän jälkeen”. Ei voi antaa vapauden valita mitä teet ja kenen kanssa; ”En tuhlaa pitkään odottamaani vapaapäivää työseminaarissa, vaikka siellä olisikin paljon hyviä kontakteja”. Ei voi antaa vapauden hyväksyä jonkin asian, tai olla hyväksymättä; ”Ei minusta ole väärin, että samansukupuoliset ihmiset saavat mennä kirkossa naimisiin”. Yhdellä lauseella sanottuna: Ei antaa mahdollisuuden olla paremmin kontrollissa omaan elämääsi.

Olen edelleen yltiöpositiivinen ja innokas tekemään uusia juttuja ja auttamaan mahdollisuuksien mukaan muita ihmisiä. Siitä tulee hyvä mieli. Nykyään osaan kuitenkin tarkkailla itseäni ja seurata sitä, koska asiat eivät enää etene omasta tahdostani ja ei tulee kaivaa käyttöön. Ja vaikka joskus huomaisinkin itselläni olevan liikaa tekemistä, niin se antaa minulle motivaatiota ja jaksamista, että tiedän itse valinneeni tekeväni nämä asiat ja olisin yhtä voinut myös kieltäytyä niistä. Ei on kuin salainen ase, jota ei tule käyttää liikaa, ettei sen teho laimene. Ei:n olemassaolo kannattaa kuitenkin tiedostaa ja muistaa se, että sen voi koska tahansa ottaa käyttöön luomaan rajoja ja kontrollia elämään. Muista myös se, että ystäväsi ovat ystäviäsi ja perheesi perhettäsi vielä sen käyttämisen jälkeenkin.

Kuten Mielensäpahoittajan päähenkilö voisi sanoa: ”Kyllä ei on hyvä.” 

—
Kirjoittaja Jussi Leinonen on työelämän henkisen puolen tutkija ja konsultti, tarinankertoja ja filosofiseen pohdiskeluun taipuva innostuja, jonka mielenkiinnon kohteet vaihtelevat kaaosteoriasta jalkapalloon.